Dreeveri

Dreeveri on

  • ulkoilevien,
  • luontoa rakastavien,
  • taajamiinkin joutuneiden,
  • eläinrakkaiden ihmisten koira,
  • koko perheen lemmikki


silti täysiverinen metsästyskoira, joka vaatii isännäkseen tai emännäkseen metsästäjän.

Dreeveri on tarkoitettu palvelemaan ihmistä metsästyskoirana nykyajan metsästyskulttuuriin soveltuvana eräkumppanina. Dreeveristä ei alun alkaenkaan ole pyritty kehittämään silmiä hivelevän kaunista suosikkirotua, vaan sen rakenne ja ominaisuudet tähtäävät mahdollisimman hyvään käyttökelpoisuuteen ajavana koirana. Dreeveri onkin sopeutunut varsin hyvin pohjoismaisiin olosuhteisiin: Suomessakin dreevereitä on Hankoniemeltä pohjoisimpaan Lappiin asti.

Dreevereille ominainen hidas ja jälkitarkka ajotapa viehättää metsästäjiä Etelä-Suomen pienehköillä metsästysmailla. Dreeverin lumiominaisuudet taas pääsevät oikeuksiinsa erityisesti Pohjois-Suomen olosuhteissa. Pitkän runkonsa ja lyhyitten jalkojensa avulla dreeveri "ui" syvässä ja upottavassa hangessa kuin metsäneläin konsanaan. Kun sanottuihin rakenteellisiin ominaisuuksiin vielä yhtyy kova sisu, ääretön metsästysinto ja tarkka vainu, hyvän fyysisen kunnon omaava dreeveri yltää aivan uskomattomiin suorituksiin.

Myös kotioloissa dreeveri on miellyttävä koira pitää. Dreeveri osaa ikään kuin jakautua kahdeksi eri koiraksi: metsässä se on innokas ja hyvä eräkaveri ja kotona lempeä, lapsiin ja aikuisiin kiintynyt perheenjäsen, joka pienen kokonsa puolesta soveltuu pieniinkin asumisolosuhteisiin. Se on helppo ottaa matkoille mukaan, eikä vie autossakaan paljon tilaa.

Parhaiten dreeveri sopii perheisiin, joissa harrastetaan runsaasti ulkoilua ja liikuntaa metsissä. Nykyinen kenneltoiminta moninaisine eri harrastusmuotoineen on kehittynyt sellaiseksi, että esim. sen tarjoamat koe- ja kilpailutapahtumat käyttökoirille antavat täydellisen metsästystapahtuman ilman asetta koko perheelle. Dreeverin ajotapa on ystävällinen riistalle. Jäniksellä tai ketulla on aikaa suunnitella pakoreittinsä, jolloin ajo useimmiten jää kiertelemään suppealle alalle. Pakokauhun aiheuttama hätä ei ole luonnon kunnioittamista.

Rotumääritelmä

Alkuperämaa: Ruotsi (Hyväksytty: FCI 17.11.1997, käännös SKL-FKK 10.6.1999)

KÄYTTÖTARKOITUS: Ajava metsästyskoira.

YLEISVAIKUTELMA: Melko pitkärunkoinen ja matalaraajainen, ilmentää ennemminkin voimaa ja rotevuutta kuin jaloutta ja nopeutta. Hyvä ryhti, hyvin kehittyneet lihakset ja ketterät liikkeet. Sukupuolten väliset rakenne-erot ovat selvät.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Tarkkaavainen ja rauhallinen, ei aggressiivinen, hermostunut eikä arka.
PÄÄ: Suhteellisen suuri, pitkänomainen ja kirsua kohti kapeneva.
KALLO-OSA: Vain hieman holvautunut.
OTSAPENGER: Vähäinen.
KIRSU: Väriltään musta; sieraimet ovat hyvin kehittyneet ja avoimet.
KUONO-OSA: Hyvin kehittynyt, ei ylhäältä eikä sivulta katsottuna suippo. Kuononselkä on suora tai hieman kupera.
HUULET: Peittävät hampaat tiiviisti. Suupielet ovat tiiviit.
LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat voimakkaat. Säännöllinen ja täysihampainen leikkaava purenta; tasapurenta hyväksytään.
SILMÄT: Kirkkaat, ilmeikkäät ja väriltään tummat, eivät ulkonevat eivätkä tuijottavat. Silmäluomet ovat tiiviit.
KORVAT: Melko alas kiinnittyneet, keskipitkät, leveät, sileinä riippuvat ja kärjestään pyöreähköt. Korvan sisäreuna on tiiviisti poskenmyötäinen.
KAULA: Suhteellisen pitkä ja voimakas, kauniisti ja sulavasti runkoon liittyvä, ei löysää kaulanahkaa.
RUNKO:
SELKÄ: Vahva ja lihaksikas, selkälinja on hieman laskeva.
LANNE: Vahva, suhteellisen lyhyt ja sivulta katsottuna hieman kaareva.
LANTIO: Pitkä, leveä ja hieman viisto.
RINTAKEHÄ: Hyvin kehittynyt, munanmuotoinen ja selvästi kyynärpäiden alapuolelle ulottuva. Takimmaiset kylkiluut ovat hyvin kehittyneet.
ALALINJA JA VATSA: Rintakehän alalinja liittyy sulavasti hieman kohoavaan vatsaviivaan.
HÄNTÄ: Pitkä ja tyvestään voimakas. Hännän asento on mieluiten riippuva, se saa nousta korkeammalle, ei kuitenkaan koskaan selän päälle.
RAAJAT:
ETURAAJAT:
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat voimakasluustoiset ja edestä katsottuna suorat.
LAVAT: Pitkät ja leveät, lapaluun harjanne on hyvin kehittynyt. Lavat ovat tiiviisti rungonmyötäiset ja sivulta katsottuna noin 50:n kulmassa vaakatasoon nähden. Lapojen lihakset ovat hyvin kehittyneet.
OLKAVARRET: Suhteellisen pitkät, leveät ja tiiviisti rintakehän myötäiset, kuitenkin vapaasti liikkuvat; muodostavat lapaluiden kanssa noin 100:n kulman.
KYYNÄRPÄÄT: Eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.
RANTEET: Joustavat.
VÄLIKÄMMENET: Sivulta katsottuna hieman viistot.
KÄPÄLÄT: Tiiviit; varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja päkiät hyvin kehittyneet. Käpälät eivät ole sisä- eivätkä ulkokierteiset.
TAKARAAJAT:
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat takaa katsottuna yhdensuuntaiset.
REIDET: Leveät ja lihaksikkaat.
POLVET: Hyvin kulmautuneet.
KINTEREET: Leveät, vahvat ja hyvin kulmautuneet.
VÄLIJALAT: Lyhyet ja lähes pystysuorat. Kannukset tulee poistaa.
KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET: Tasapainoiset, yhdensuuntaiset ja maatavoittavat. Selkälinja on liikkeessä vakaa.
KARVAPEITE:
KARVA: Karheaa, tiiviisti rungonmyötäistä ja suoraa. Päässä, korvissa ja raajojen alaosassa karva on lyhyempää; kaulassa, selässä ja reisien takaosassa pitempää kuin muualla. Hännän alapuoli on harjamainen, ei kuitenkaan viirimäinen.
VÄRI: Kaikki värit yhdistyneenä valkoisiin merkkeihin ovat hyväksyttyjä lukuunottamatta valkovoittoisuutta ja maksanruskeaa. Värit ovat puhtaat ja mahdollisimman jyrkästi toisistaan erottuvat. Valkoiset merkit näkyvät edestä, sivuilta ja takaa. Niiden tulee mieluiten muodostaa "pläsi" ja täysi "kranssi"; myös raajoissa, käpälissä ja hännänpäässä tulisi olla valkoista. Värien symmetrisyys on toivottavaa.
KOKO:
SÄKÄKORKEUS: Urokset 32 - 38 cm, ihannesäkäkorkeus 35 cm, nartut 30 - 36 cm, ihannesäkäkorkeus 33 cm.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Etuhampaiden virheellinen lukumäärä; lihanvärinen kirsu; vaaleat silmät; valkoisia merkkejä muualla kuin rotumääritelmän sallimissa kohdissa.
VAKAVAT VIRHEET: Kapea alaleuka; käyrät eturaajat; ulos- tai sisäänpäin kiertyvät käpälät; notko- tai köyryselkä.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Voimakas ylä- tai alapurenta; koukkuhäntä tai muut hännän nikamavirheet; maksanruskea väri; toisen tai kummankin silmän sinisyys; rotumääritelmän salliman säkäkorkeuden ylitys tai alitus. Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.